Muuttolaatikot on taas kerran pakattu, melkein jo purettukin. Jos oikein laskin niin itselleni tämä on kymmenes muutto kymmenen vuoden sisään. Että alkaa jo vähän mennä rutiinilla.
Tosin koko perheen kanssa kodin vaihtaminen on aika lailla suurempi operaatio, ei vähiten tavaramäärän eksponentiaalisen kasvun takia. Ja rakkaiden muistojen. Niin monta hyvää muistoa jäi vanhasta paikasta, että vähän täytyi itse kunkin itkeskellä. Niitä oven karmiin lyijykynällä piirrettyjä kasvun merkkejä ei saanut mukaan.
Ikävä tulee myös näitä kauniita auringonnousuja, joita sai katsella makuuhuoneen ikkunasta. Mutta toisaalta. Taivas on kaikkialla yhteinen. Yhtä kaunis missä vain.
